Seposta tuli ratsu!

Nyt se on tehty! Sepon selässä on käyty jo kahteen kertaan! Ai että tätä on odoteltu jo pitkään. Vielähän tämä ei suuruutta ole, mutta hyvällä alulla.

Eka selkään nousu tapahtui kolmisen viikkoa sitten, jolloin saatiin vain kuuluisa hyvä idea. Alkuun juoksutettiin pahimmat virrat pois ja seuraavaksi kamppeet kyytiin, leipää mukaan ja eiku keikkumaan. Tällä kertaa ilmoitin Jutalle että minä kipua kyytiin. Saa sisko vuorostaan olla taluttajan roolissa.

Sepon kanssa on tehty aikaisemminkin satula harjoitteita, joten satula ei ole vieras käsitys herralle. Mikä helpotti huomattavasti homman aloitusta, kun pohja työtä on tehty jo varsasta lähtien. Ensimmäiset toimet olivatkin perus jalustimien tamppaamista, satulan heiluttelua ja vyön kiristämistä. Joista Seppo ei ollut moksiskaan (jotenkin tämä ei yllätä ketään) :D
Seuraavaksi kipusin pukin päälle seisomaan, mukana oli muutama leivän kannikka sillä Seppo hivenen ihmetteli toimeani... Tosin ihmettelyt loppuivat nopeasti, kun huomasi ruoka tarjoilun pelaavan.

tarkkaavainen oppilas

Sepon järkevä asennoituminen hommaan aiheutti hivenen "ahneutta". Sillä pakkohan sitä oli painoakin laittaa satulaan ensin vain nojaillen ja vähän roikkuen. Alkuun tuli perus reaktiona pieni pään nousu ja ehkä hetkellinen leivän syönnin keskeytys, mutta mitään sen suurempia reaktioita ei tullut.

tarkkaa

Välillä pidimme hetken huokaisun ja Jutta kävi taluttelemassa Seppoa ympäri "kenttää". Aina pidettävä mielessä, ettei tehdä kerralla liikaa vaan pidetään homma mielekkäänä. Tosin tuolla ateria tarjonnalla homma taisi olla melko mieleistä :)

Selkään menoa jatkettiin hetken päästä uudelleen ja Sepon reaktiot olivat melko olemattomissa. Tämän vuoksi päätimme nostaa hieman vaatimusta ja kipusin selkään asti.

Selässä!!! :D

Eipä aiheuttanut tämäkään kummmpaa reaktiota. Hetkellinen syömisen keskeytys ja kuuntelu mitä ympärillä tapahtuu, minkä jälkeen leivät maittoivatkin taas. Tämän jälkeen tulin alas selästä ja Seppoa kävelytettiin hetki, minkä jälkeen uusimme samallalailla selkään menon. Tämäkään ei aiheuttanut sen suurempia ongelmia herralle, tällä kertaa syömistä ei juurikaan lopetettu.Tämän toiston teimme vielä kolmannenkin kerran missä Seppo otti itse muutamia eteneviä askeleita ilman ongelmia. Siihen oli hyvä lopettaa siltä erää, sillä hommassa oli edetty jo huomattavasti suunniteltua pidemmälle.

Seuraavan kerran kokeilimme, kun oli taas apukäsi Jutta kotona käymässä. Sille kertaa emme käyttäneet aikaa niin paljon alussa satulan "tamppaamiseen" tai painon pitoon. Seppo oli suorastaan kärsimätön leipien perään, eikä meinannut malttaa olla paikoillaan. Pienestä kärsimättömyydestä huolimatta jalustinta jalkaan ja painoa selkään. Seppoa ei mikään muu näyttänyt kiinnostavan kui leivät. Otimme pienen pätkän käyntiä eteen päin Jutan taluttamana Sepon kuunnellessa selässä istujaa. Käynti pätkän jälkeen tulin alas ja taluteltii ilman ratsastajaa pieni kierros, minkä jälkeen menin uudestaan selkään. Tällä kertaa menimme hieman pidemmän pätkän ja kokeilin samalla ääni apuja ja ohjaamista. 

Tämän jälkeen totesin homman riittävän siihen kertaan. Yritetään päästä käymään kentällä lähi tulevaisuudessa jotta pääsisimme kunnon pohjalla ratsastamaan. 

keväiset palloleikit

Ehkäpä tuosta pienestä kakaran alusta tuleekin mainio ratsu harrastelijalle. Huumoria sillä ainakin riittää samoin järkeä on peritty oikein mallikkaasti. :)